Gottlieb Eliel Saarinen (20. elokuuta 1873 Rantasalmi, Suomen suuriruhtinaskunta - 1. heinäkuuta 1950 Bloomfield Hills, Michigan, USA) oli kansainvälisesti tunnettu suomalainen arkkitehti. Hänen päätyylinsä olivat kansallinen romantismi ja jugend. Hänen vanhempansa olivat pastori Juho Saarinen ja Selma Saarinen (os Broms). Eliel Saarinen on haudattu Kirkkonummen Hvitträskiin.

Eliel Saarinen sai professorin arvonimen vuonna 1919.

Teknillisessä korkeakoulussa opiskellessaan Eliel Saarinen tapasi kaksi muuta nuorta arkkitehtia, Herman Geselliuksen ja Armas Lindgrenin. Kolmikko perusti arkkitehtitoimisto Gesellius, Lindgren & Saarinen vuonna 1896. Valmistuttuaan koulusta vuonna 1897 trio osallistui Suomen paviljongin arkkitehtuurikilpailuun vuoden 1900 maailmannäyttelyssä Pariisissa. Gesellius, Lindgren ja Saarinen voittivat kilpailun kansallisromanttisella ehdotuksellaan. Linnamainen, kansallisteemoilla koristeltu paviljonki, jonka suuressa salissa hallitsivat Akseli Gallen-Kallelan Kalevala-freskot, sai valtavasti julkisuutta. Paviljonki oli yksi maailmannäyttelyn suosituimmista. Rakennuksesta tuli kansallisromanttisen arkkitehtuurin edelläkävijä ja arkkitehtitoimisto alkoi saada tulvia työtarjouksia.